Project T

Hohhoijjaa! Pikku väsy päällä matikan tunnilla! 4 aamutuntia pelkkää matikkaa, tilavuuksia, lieriöitä, kartioita ja mitä kaikkea. Sit vielä pari tuntia matikkaa ruokailun jälkee lisää aikasemmalta kurssilta, koska hylsy. Prosentteja...
No mutta onneks ruokailu kohta ja pääsee tupakalle ja sit tsygäilee takas vilmalle ja sit enää to ja pe ja SIT LAUANTAINA ARMIN ONLY INTENSE SHOW HELSINGIN MESSUKESKUS !!! :)
Nyt oon päässy koulusta vilmalle ja ei menny vaaku aivot iha juntturaa matikan kanssa!
Nyt loppu päivä höntsäilyy moooi!

I would die for you

Apua, mun pää ei kestä! Tuntuu ku räjähtäisin kohta!
Kiitos ihana ystäväni ja sen tarjoamat 13 tequila shottia + kaikki muut alkoholilliset juomiset, mutta ei sen puoleen, hauskaa oli taas kerran kaksistaa. Viimekd oli turku nyt koti-ilta humalassa ja saunominen ja hangessa kieriminen! :D
Vapaa aika menee mulla aivan mahtavasti, mutta muuten.. koulu on huippumallilla paitsi, toppi paikka puuttuu ja se ois pitäny olla jo 2 viikkoa sitten :( 5 viikkoa ni alkaa se ihans 7 viikon työ elämä... no mut pääsee vähäks aikaa jämsästä pois :) mua nykyää ahistaa ja stressaa ihan sikana kaikki pienetki jutut, en tiiä yhtää miks, en oo enää se rento ja laiska janita. Toisaalta kaipaan sitä aikaa mut toisaalta en.
Nyt on taas ollu kaikkee kivaaki kumminki meillä oli justiisa nuvien eli auvilan kaikkien nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajien opiskelijoitten yhteinen gaala 90 luku teemana, olin espanjan auringon alla juokseva yh äiti :D ja jatkot oli tietysti täysikäsille jämsän joccarissa! Onnistuin sinä iltana masentaa itteni ja soittamaa kaverille ambulanssin ja rikkomaa oman jalkani jotenki :D JA HEI KÄVELIN ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI KORKKAREILLA JA VIELÄ KOKO PÄIVÄN, kuulemma hyvin :)
Mutta hei tää oli tällä kertaa tässä :) palaillaan taas joku päivä mun kirjotusten parissa, voi olla että jossain vaiheessa voisin siiryä vlogin puolelle :)
Heipa!!

Let me go

Heippa taas!
Aattelin nyt kertoa kuin vihaan linkisä istumista!!
Eivaa en, vaikka vihaanki sitä oikeesti.
Mutta hei mietin tässä taas ku luin noita vanhoja tekstejä, että kuin hyvin mulla menee, koulussa ihan uskomattoman hyvin! En oo enää terapeutin tarpeessa, mutta silti välitsekkejä on, koska aina on vaara uuteen pahaan kauteen.
Oltiin turussa parhaan tytön kanssa, mahti viikonloppu vaikka verottiki aika huolella :) mä tunnen olevani elossa vihdoin :)
Ainut mikä mietityttää on että pärjäsin ilman mitään lääkkeitä vajaa 2 kk, mutta nyt ruvennu heräilee aina öisin.. mutta silti jaksan nousta ja tehä päivän työt :) ja onhan mulla vielä joitain ongelmia, mutta ne on laantunu hyvää tahtia, enkä luokittele niitä enää sairauksiks, life goes on!
Välit porukoiden kanssaki on hyvät, vaikka nyt oliki vähän normaalia isompi riita, mutta ilman niitä ei selvii kukaa.
♥ love mä
:)

Tous le mémes

Tous le mémes, nimenomaa.
Kaikki aivan samanlaisia, ihania, vittumaisia ja kusipäisiä, en keksi muita kategorioita.
Mutta mulla menee hyvin, koulu hyväl mallil, muutenki elämä hymyilee, no tottakai mullakin on pati ongelmaa, ei se elämä koskaa timanttia oo.
Mutta hei mulöa tulee olee ihanat tulevat pari viikkoa :)
Nyt rento vklp, iha tsillailuu parin hyvän kaverin kaa ja sit sunnuntaina takas jämsää ja kouluu ahkerasti.
Sitte seuraava vklp ihanan "pikkusiskon" synttärit ja tatuointi aika ♥parasta luvassa!!
Sit taas takas kouluun ja sit viikonloppuna ihanan ystävän jota en ole ikuisuuksii nähny ni viettää huippu viikonloppu turkuu! Tytöt käy kattomassa mitä turun yö elämästä löytyy :) ei vois onnellisempi olla nyt :)!!
Mut kyllä osaa joykut ihmiset olla vittumaisia, en jaksa kuunnella ainasta jauhantaa, miksei jotkut vaa ymmärrä joskus kattoa peilii ja olla ihan hiljaa :)
Mut ei mulla muuten paitsi oon "rakastunu", mutta mennää nyt todellisuuden kanssa käsikädessä ni ihailen artistia :)
HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE, ite jatkan STROMAEN ihailua ja kuuntelua :3

Can't help falling in love

Elämä on vaikeeta, kukaan ei ole ilmoittanut sen olevan helppoa, mutta luulisi sen olevan sellaista mitä haluaisi elää, vaikeuksista huolimatta. mutta ei.
En enää tiedä mitä kirjoittaa. Ei ole muutoksia, ei parannusta, mutta ei pahennustakaan.
Junnaan tässä samassa kohtaa koko ajan. Toisaalta, olen uskaltanut avata enemmän itseäni, ihmisille, mutta olen huomannut, että sekään ei kannata, toisaalta. Olen kuullut ihmisiltä joiden en olisi ikinä uskonut puuttuvani elämääni, että epäilee minua, asioitani, eikä tiedä mitään minusta, mutta siinä tilanteessa kerroin asioitani, muttakun ei halua uskoa ja alentaa kokemukseni.
En tiedä mitä kertoa, kenelle, josko kenellekkään?
Mutta kyllä, nautin lähimmäisteni seurasta, ja olen oma itseni heidän seurassaan, mutta nykyään pelkään, jos hekin alkavat alentaa minua ja elämääni?
Kaikki mokaavat, tuntuu vain siltä että mokaan elämäni 10 kertaa pahemmin kuin pitäisi.
Kai se on heitettävä tunteet nurkkaan ja aloitettava puhtaalta pöydältä ja esittää olevani parempi, muuraan oikean minäni pois ihmisten silmistä, myös itseltäni.