Elämä on vaikeeta, kukaan ei ole ilmoittanut sen olevan helppoa, mutta luulisi sen olevan sellaista mitä haluaisi elää, vaikeuksista huolimatta. mutta ei.
En enää tiedä mitä kirjoittaa. Ei ole muutoksia, ei parannusta, mutta ei pahennustakaan.
Junnaan tässä samassa kohtaa koko ajan. Toisaalta, olen uskaltanut avata enemmän itseäni, ihmisille, mutta olen huomannut, että sekään ei kannata, toisaalta. Olen kuullut ihmisiltä joiden en olisi ikinä uskonut puuttuvani elämääni, että epäilee minua, asioitani, eikä tiedä mitään minusta, mutta siinä tilanteessa kerroin asioitani, muttakun ei halua uskoa ja alentaa kokemukseni.
En tiedä mitä kertoa, kenelle, josko kenellekkään?
Mutta kyllä, nautin lähimmäisteni seurasta, ja olen oma itseni heidän seurassaan, mutta nykyään pelkään, jos hekin alkavat alentaa minua ja elämääni?
Kaikki mokaavat, tuntuu vain siltä että mokaan elämäni 10 kertaa pahemmin kuin pitäisi.
Kai se on heitettävä tunteet nurkkaan ja aloitettava puhtaalta pöydältä ja esittää olevani parempi, muuraan oikean minäni pois ihmisten silmistä, myös itseltäni.
