Oon aika koomas, en tiiä mitä kirjottaa!
Tänää oon tääl asuntolas muuttanu kaverin kaa toisee soluu, oli ihan kiva raahaaminen ja sillai, no mut parempi solu :)
Nykyää oon ruvennu pelkää et tuun liian läheisiks näide ihmisten kaa ketä tääl on! On liian kova ikävä Porvoolaisii, en kestä :( No mut onneks 42 viikon alusta sinne Tonille ja sit sinne tulee ainaki Emma :) niille kahelle voisin luottaa henkeni! :) <3 Jajaja sit loppu viikost sillon viroo Katin kaa :) tulee kovat paardit sillon laivalle :) uujea!
Ooon muuten aika varmasti rakastunu.. Viimeks tuntenu näin Henkkaa kohtaa, ja tiesin sen olevan rakkautta, mut välimatkat on ihan perseestä, miksei vaan vois kaikki asuu lähellä tärkeitä ihmisiää, nojoo aika haavemaailma mutta, ei voi mitään..
Sit mun koulu on nykyää sujunu aivan tajuttoman hyvin, oon hoitanu ihan kaikki jutut kunnialla, oon ylpee niin on mun porukatki, mut ei vaan osaa näyttää sitä kovin hyvin, kotona taas on asiat niin ja näin!
Oon ajatellu muuttavani omilleni, ku kohta kumminki 18 ni eihä siinä muuta voi oikee, pistää vaa vituttaa et ku ne tekee tollasta ja haukkuu mut ihan kasaa, ja sit ku tarviin niitä ni ei.. Mutta elämä on, ja joillain vielä pahemminki en jaksa enää välittää tollasest paskast, koska se ei oo suurta, verrattuna niille joilla ei ehkä vanhempia oo, kumminki molemmat on mulle korvaamattomia!
Kaikki tääl on mulle korvaamatonta, suomessa on vaa niin helvetin hyvät olot, mutta porukka ei vaan tajuu sitä ja pistää lekkeriks..
Mut haluun kiittää mun rakasta veljee, jonka takia oon nyt tässä <3 Joonas on mulle maailman tärkein henkilö maan päällä, musta ei ois varmaa mitää jäljellä jos sen menettäisin..
Nyt jillaan yön loppuu saakka ja käyn nukkuu :)
